Improvisaation perusteet -blogisarjassa käsitellään teemoja, jotka nousevat esiin improvisaatiokursseilla . Artikkelit syventävät kurssin oppeja ja avaavat improvisaation ytimessä olevia taitoja kaikille improvisaatiosta kiinnostuneille.
Mikäli pitäisi tiivistää improvisaation ”säännöt” mahdollisimman kompaktiin pakkaukseen, tuloksena olisi ”Joo,ja”. Vaikka improvisaatio on luonteeltaan tönkköjä rakenteita murtavaa, joustavaa ja vapaata, voidaan sille asettaa muutamia ohjenuoria. Soveltuvimmaksi ohjenuoraksi on yleisesti hyväksytty ”joo,ja”-periaatteen seuraaminen eli englanniksi yes-anding. Joo, ja -periaate pitää sisällään tarjousten hyväksymisen (”Joo!”) ja niiden varaan tehtävän seuraavan tarjouksen (”..ja..!”).
Mikä on tarjous? Mitä tarkoittaa hyväksyminen tai tyrmääminen? Entä miten rakentaa toisen tarjouksen varaan tyrmäämättä sitä?
Tarjous ja havainnoiminen
Tarjouksella voidaan tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa, johon voit reagoida. Tarjous voi tulla toiselta ihmiseltä, itseltäsi tai vaikka ympäristöstä. Myös se, että mitään ei tapahdu, voi olla tarjous jo itsessään. Tarjousten näkemisellä rajana ovat vain omat havainnointi- ja kuuntelutaitosi.
Yksinkertainen esimerkki tarjouksesta on perinteinen suomalainen tilanne, ”Pitäisikö keittää kahvit?” Tässä on selkeä tarjous kahvista, johon voi reagoida itselleen ominaisella tavalla. Oma vastaukseni on tähän usein ”Joo, todellakin!” Tarjous ja reaktio ovat tässä tapauksessa melko selkeitä. Kaikki tarjoukset eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia.
Minkälaisia muut tarjoukset voivat olla?
Kokeile hetkeksi sulkea silmäsi ja kuunnella tilassa kuuluvia ääniä. Kuinka monta erilaista erotat? Hurisevatko konttorin koneet, jyliseekö liikenne tai ilmastointi, raakuttaako ikkunan ulkopuolella lintu? Huomaa, kuinka ensin hiljaiseltakin kuulostanut tila voi olla täynnä erilaisia ääniä. Mistä ne muistuttavat sinua, mitä tuovat mieleen?
Silmät auki voit esimerkiksi etsiä kaikki näkökentässäsi olevat siniset asiat, laskea kaikki sinua suuremmat asiat tai vaikka nimetä kaikki vaatekappaleet. Tutustakin ympäristöstä löytyy havainnoimaan pysähtymällä paljon uutta. Mitä ne kertovat tilasta tai sen käyttäjistä?
Samoin toisesta ihmisestä löytyy paljon muuta, kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa. Seuraavalla kerralla tavatessasi toisia ihmisiä kahvilla, palaverissa tai vaikka kaupan kassalla, keskity heidän olemukseensa ja ”rivien välissä” välittyviin viesteihin. Mitä he ilmaisevat olemuksellaan, entä eleillään? Ryttäsikö myyjä kuitin samalla kun muka-tarjosi sitä sinulle? Oliko kaverilla selvästi hyvä päivä? Onko nyt oikea hetki keskustella töistä, vai olisiko hyvä kysellä ensin kuulumisia?
Toisen ihmisen kuuntelemiseen virittäytymällä saat havainnoitua uskomattoman paljon. Mikä tahansa näistä asioista voi olla tarjous, johon vastaat ”Joo,ja”: Voit ”joojata” vaikka puhetta, tunnetilaa, elekieltä tai energiatasoa. Jos esimerkiksi väsyneen palaverin aikana jonkun pyytäessä pientä taukoa, voisit havaita tarjouksen olevan yksinkertaisen tauon sijasta esimerkiksi palaverin lopettaminen tai ainakin erilaisen palaverikäytänteiden tarpeen.
Sitten ei muuta kuin joojaamaan!
Joo, hyväksyminen ja tyrmääminen
Henkilökohtaisesti ”Joo” tarkoittaa minulle tarjouksen aitoa kuuntelemista, hyväksymistä sellaisenaan ja mikä tärkeintä, sen kunnioittamista. ”Joo” on asenne, virittäytymisen tila ja työkalu aidolle hyväksymiselle. Mutta se ei yksinään riitä, nimittäin pelkkä ”joo” asettaa sinut matkustajaksi ja sysää vastuun toiselle. Perinteinen yes-man onkin pidemmän päälle peesaaja!
Miten päästä alkuun tarjousten hyväksymisessä? ”Joo” toimii yksinkertaisimmillaan jo ihan mekaanisella tasolla: Aloittamalla vastaamaan toiselle ”Joo”, olet jo ottanut ensimmäisen askeleen rakentavan vuorovaikutuksen suuntaan. ”Joo”-asenne tuo keskustelujoita lähemmän toisiaan, samaan joukkueeseen. Kun lähtökohtainen ajatus on se, että kaikkien tarjoukset kuunnellaan ja niitä arvostetaan, jokainen uskaltaa sanoa omansa ääneen. ”Joo” on erinomainen lähtökohta tähän.
Varo kuitenkin seuraavia sudenkuoppia:
- Joo, mutta..
- Joo, paitsi..
- Joo, vaikka..
Näistä jokainen alkaa mukavan kuuloisesti hyväksyen, mutta päätyvät kuitenkin tyrmäämään annetun tarjouksen. Joomuttaminen (joomutus?) on suosittu keino vaikuttaa positiiviselta ja hyväksyvältä, mutta kuitenkin sysätä omaa valmista ideaansa esille. ”Joon” kanssa onkin hyvä olla valppaana: Välillä ”Joo” saattaa olla tyrmäävä, riippuen mm. sitä seuraavista seuraavista sanoista. Usein joomuttaminen onkin vahinkotyrmäys, eikä joomuttaja (Kielenhuollon porukalle terkut!) aina huomaa toimivansa tyrmäävästi.
Käyttäen kahvi-esimerkkiä, joomuttamis-vastaukset voisivat olla jotakin seuraavista:
– Pitäisikö keittää kahvit?
– Joo, mutta tehdäänkö kuitenkin nämä työt ensin? / Joo, paitsi että ei pitäisi juoda kahvia enää tähän aikaan. / Joo, vaikka musta kyllä tuntuu että se on huono ajatus.
Kuulostaako hyväksymiseltä? Joo, ei minustakaan.
Tyrmäämisellä tarkoitetaan pelkän ”Ein” sanomisen sijasta tarjotun totuuden kieltämistä. Tavallaan tyrmätessä joko jätetään tarjous kokonaan huomioimatta, viedään siltä arvo tai keskitytään suoraan siihen, miksi tarjous ei ole hyvä. Tyrmääjä siis vetää tarjoukselta maton alta.
Kahvittelu-tarjouksen tyrmääminen voisi kuulostaa seuraavalta:
– Pitäisikö keittää kahvit?
– Kahvit? Enhän minä edes pidä kahvista, onpa typerä ajatus!
Tästä seuraa tarjouksen tekijälle hämmennystä ja mielipahaa. Jatkuvasta tyrmäämisestä muodostuu pahanlaatuinen energiasyöppö, sillä uusia ideoita synnytettäessä aloittaa aina alusta. Seuraavaa tarjousta tehdessä sitä miettii kahdesti ennen kuin avaa suunsa, sillä kuka haluaisi tulla jatkuvasti tyrmätyksi? Tyrmääminen on aivan omaa luokkaansa työilmapiirin heikentämisen välineenä.
Erityisen tehokasta tyrmääminen on ideointivaiheessa, eli brainstormatessa. Tällöin idean tyrmääminen alkuvaiheessa voi epähuomiossa tappaa miljoonan euron idean. Tai ainakin se tyrehdyttää ideointisuonen heti kättelyssä: Liika analyysi ja kritiikki alkuvaiheella on ideoille hengenvaarallista.
Jokaisen idean voisi nähdä olevan ruma ankanpoikanen, joka kasvaa lopulta upeaksi joutseneksi yhteistyön kautta. Ideointivaiheessa tulisikin aina keskittyä ideoiden laadun sijasta ideoiden määrään, sillä mikään ei tapa luovuttaa kuten kritiikin pelko.
Tyrmäämisen sijaan on hyvä ottaa tarjous alkajaisiksi huomioon, kunnioittaa sitä, ja pohtia tarjousta tukevia ajatuksia. Eli lyhyesti, hyväksyä se.
Tässä pääsee vauhtiin vaikka lisäämällä ihan mekaanisesti lauseiden alkuun ”joo, ja..”
Joo .. JA
”Joo, ja” pitää sisällään tarjouksen hyväksymisen ja sen varaan rakennetun vastatarjouksen. Sen sijaan, että annettu tarjous tyrmätään, nollataan tai ohitetaan, sen varaan aletaankin rakentaa jatkoa. Alkuperäinen tarjous ei mene siis hukkaan, vaan se toimii kipinänä uusille tarjouksille. Toimit peesaajan tai tyrmääjän sijaan yhteisen ajatuksen rakentajana.
Mikäli jokainen tarjous tyrmätään, kuluu uusien tarjouksien ideointiin hurjan paljon energiaa. Sen sijaan yhden tarjouksen joojaaminen on taloudellista, sillä uudet ideat rakentuvat vanhojen varaan. Jokaisella kerralla ei tarvitse aloittaa alusta, sillä perustukset on luotu.
Kahvittelun joojaaminen voisi vaikuttaa esimerkiksi tältä:
– Pitäisikö keittää kahvit?
– Joo, ja voidaanko leipoa pullaa sen seuraksi?
– Joo, ja sähän voisit opettaa mulle sen sun mummon kanelipulla-reseptin!
– Joo, ja kun niitä tulee kuitenkin tosi paljon, niin viedään loput työpaikan kahvihuoneeseen!
Ja niin edelleen. Näin päästiin parilla lauseella yksinkertaisesta kahvittelusta reseptien oppimiseen ja yhteisen työilmapiirin parantamiseen. Melko tehokasta!
Joojaamisen kanssa tulee myös olla tarkkana, sillä uuden tarjouksen olisi hyvä rakentua edellisen tarjouksen varaan. Tämä tarkoittaa sitä, että äskeisessä esimerkissä ei lähdettäisi kahvin keittämisen jälkeen San Franciscoon tai hypittäisi laskuvarjohyppyjä. Tässä tapauksessa alkuperäinen tarjous olisi jälleen näennäisesti hyväksytty, mutta heitetty nopeasti romukoppaan. ”Ja” on yksinään nopeatempoinen ja ideoita kehittävä väline, mutta se jättää helposti huomiotta edeltävät ideat.
Jos tästä toisaalta ja toisaalta -suosta on jotakin otettavissa mukaan, se on hyväksymisen asenne. Tärkeintä on pyrkiä olemaan avoin uusille tarjouksille ja kohdella kaikkien tarjouksia tasa-arvoisesti sekä kunnioittavasti.
Kaikille käy välillä vahinkotyrmäyksiä. Jokainen on välillä huonolla tuulella, eikä hyväksyminen tule kuuloonkaan. Välillä jännittää ja tyrmäämällä turvaa omaa selustaansa. Ei se ole niin vakavaa, askel kerrallaan kohti hyväksymisen kulttuuria!
– MK
Kirjoittaja on improvisaatiovalmentaja Markus Kaustell. Markus fasilitoi improvisaatiovalmennuksia yrityksille ja yhteisöille sekä Suomessa että kansainvälisesti.