Uusi vuosi, uusi vuosikymmen. Uusi minä, parempi minä. Korkealentoiset uuden vuoden lupaukset. Ehkä tämä vuosi on viimein minun vuoteni. Käännän uuden lehden, joka on viimein se vihreämpi lehti.
Vuodenvaihde voi olla stressaavaa aikaa, sillä siihen liittyy paljon paineita elämäntapojen parantamisesta, positiivisesta muutoksesta ja oman elämänsä kirjanpidosta. Kalenterivuoden vaihtuminen nostaa raadollisesti esille ihanneminän ja realistisen minän erot. Perfektionismi nostaa päätään, eikä tilaa jää myötätunnolle. Miten täydellisyyteen tähtäämisen, itsemyötätunnon ja joustavuuden voi yhdistää?
The last thing to grow on a fruit tree is the fruit.
Täydellisyyden tavoittelu ja sisäinen puhe
”Kohti ääretöntä – ja sen yli!” kaikuu kuuluisa Buzz Lightyear -hahmon iskulause Toy Story -elokuvissa. Messevältä kuulostava slogan on rohkaisevuudessaan loistava, sillä se sisältää toivoa, sanoman mahdottoman yli pääsemisestä! Kaikki kuitenkin tietävät, että Buzz on lelu, eikä hän oikeasti lennä yhtään mihinkään. Se ei kuitenkaan estä Buzzia tavoittelemasta ääretöntä, ja onnistumasta pääsemään kerta kerralta yhä lähemmäs.
Vähän samalla tavalla kuin äärettömän käsite, täydellisyyden käsite on olemassa vain teoriatasolla. Äärettömän käsite pakoilee saavuttamistaan ihan jo määritelmällisesti: Lightyearkin tähtää sloganissaan vain kohti ääretöntä. Samoin absoluuttista täydellisyyttä ei ole olemassa, on vain sen käsite. Molempia käsitteitä käytetään sujuvasti, sillä on hyvä olla jokin päämäärä. Jotakin johon tähdätä sitä kuitenkaan saavuttamatta. Aina voi parantaa, päästä lähemmäksi lentämistä.
Kukaan tai mikään ei ole täydellinen. Eräältä eläköityneeltä moninkertaisesti maailmanmestaruuksia voittaneelta huippu-urheilijalta kysyttiin, mikä häntä edelleen motivoi treenaamaan. Hän vastasi treenaavansa edelleen, sillä kokee viimein kehittyvänsä. Maailman paraskaan ei ole täydellinen, hän on vain sillä hetkellä paras. Tiedekään ei ole täydellistä: Se perustuu teorioihin, joiden oikeellisuutta testataan ja koetellaan jatkuvasti. Jatkuvaa tieteellistä totuuden tavoittelua voidaankin pitää eräänlaisena täydellisen, absoluuttisen tiedon saavuttamisen tavoitteluna.
Täydellisyyden tavoittelu voikin olla hedelmällistä! Kun tähtäimessä on täydellisyys, tulee pidettyä tavoitteet ja motivaatio korkealla. Michelangelo sanoi aikanaan, että suurempi vaara piilee liian korkeiden tavoitteiden vuoksi mokaamisen sijaan siinä, että saavutamme liian alhaalla olevan riman. Kun tavoite on korkealla, oma potentiaalisi saa tilaa realisoitua. Mutta täydellisyyttä tavoitellessa – kuten missä tahansa kehityksessä – tulee epäonnistumisia.
Me kaikki tiedämme mokia sattuvan kaikille, päivittäin! Miksi mokaaminen kuitenkin pelottaa niin paljon? Miksi pettymyksen ja ”huonouden” tunteiden käsittely on niin hankalaa? Mokasta on kuitenkin muodostunut niin iso tabu, että sitä seuraa kasvojen menetys ja kolhu omassa egossa. On tärkeää ymmärtää, että mokaaminen on luonnollinen askel matkalla kohti täydellisyyttä.
Saying that seeking perfection is too stressful is like saying that exercise is too exhausting. – Jon Bowers
Oletko joskus jättänyt kokeilematta jotakin, sillä saatat epäonnistua? Tai oletko koskaan jättänyt kokeilematta jotakin uudelleen, sillä viime kerralla mokasit? ”You tried, and you lost. The lesson is, never try” kuuluu Homer Simpsonin laiska lausahdus. Mokaamisestahan seuraa häpeän ja pettymyksen tunteita, turha siis riskeerata. Mutta voisiko tilanne olla toisin?
Tarina kertoo entisestä heroiiniaddiktista, joka oli merkinnyt muistikirjaansa päivämäärän, jolloin oli päättänyt lopettaa huumeiden käytön. Epäonnistuttuaan hän oli viivannut päivämäärän yli, ja uuden yrityksen kohdalla merkinnyt taas uuden päivämäärän. Eräänä päivänä hänen ystävänsä oli kylässä, ja sattui löytämään tämän muistikirjan. Hän nosti sen esiin ja kurkisti sisään. Sivut täyttyivät yliviivatuista päivämääristä, toinen toisensa perään. Viimeisenä oli yliviivaamaton päivämäärä vuosien takaa.
Ystävä otti tämän puheeksi entisen addiktin kanssa, jota hävetti tuo epäonnistuneiden yritysten määrä. Ystävä katsoi kirjaa hämmentyneenä, ja sanoi hänen mielestään tämän kuvastavan epäonnistumisen häpeän sijaan äärimmäistä motivaatiota, sisua ja joustavuutta: Addikti oli kerta toisensa jälkeen kasannut itsensä ja pyrkinyt eroon huumeista – siinä lopulta onnistuen.
Mokaamisen pelko voi estää täydellisyyteen – tai ylipäätään onnistumiseen – tähtäämistä ja tuloksena saattaa olla alisuoriutuminen tai kokonaan kokeilematta jättäminen. On tärkeää ymmärtää, että moka on mahdollisuus, ei maailmanloppu. Epäonnistumisista voi saada kehittymistä varten ne tärkeimmät opit, jos mokaa uskaltaa käsitellä. Hyväksymällä mokat osaksi luonnollista kehityskaarta opit näkemään kehityskäyrän sellaisena, mitä se vääjäämättä on: Jojoileva venkura suoran ja määrätietoisesti nousevan kaaren sijaan. Vain kolhimalla kareihin osaat välttää niitä jatkossa.
Vertailemalla itseäsi ihanneminääsi luot helposti jatkuvan negatiivisen sisäisen puheen kierteen. Tällöin et ole koskaan tarpeeksi, joten miksi siis yrittää? Tärkeintä kasvun kannalta on unohtaa lannistava vertailu ja ottaa kehittyminen vastaan kaikkine prosessin vaiheineen. Olen nyt tässä vaiheessa ja matkalla kohti tavoitettani, ehkä hitaasti mutta määrätietoisesti.
Progress beats perfection every time.
Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus
Määrätietoisuuden ohella kehityksen kannalta tärkeää on johdonmukaisus.
- Jos kahden tunnin treeni tuntuu liian pitkältä, entä jos pyrkisit harjoittelemaan päivittäin 15 minuuttia?
- Jos kokonaisen kirjan lukeminen ahdistaa, entä jos pyrkisit lukemaan päivittäin 5 minuuttia?
- Jos tyhjän sivun kammo iskee, entä jos pyrkisit kirjoittamaan sensuroimatonta tekstiä vaikka 10 minuuttia päivässä?
Lao Tzu:n kuuluisan lausahduksen mukaan tuhannen mailin matka alkaa yhdellä askeleella. Miksei siis mikä tahansa muukin kehitys?
Johdonmukaisen toiminnan seurauksena voit kehittää itsellesi uusia tapoja, ja sitä kautta vähentää päivittäistä päätöstulvaa. Toistuvasti jonkin asian harjoitteleminen – pienissäkin pätkissä – vahvistaa uuden toiminnan synnyttämää hermorataa. Johdonmukaisuuden kautta oppimista tapahtuu siis eksponentiaalisesti. Rutiinien muodostuessa myös toiminnasta itsestään tulee helpompaa, eikä se vaadi yhtä suurta määrää vaivannäköä.
Bisnesmaailma, personal trainerit ja konsultit ovat jo pitkään hyödyntäneet johdonmukaisuutta, sillä se on yksinkertainen ja konkreettinen työkalu kehitykseen. Johdonmukaisuudesta ei saa kuitenkaan tehdä perfektionismin työkalua: Jos en onnistu johdonmukaisuudessa, miksi edes yrittää.
Ihminen on joustava ja kehitystä voi tapahtua vähän epäsäännöllisenkin johdonmukaisuuden kanssa. Välillä juoksulenkki jää väliin, meditointi unohtuu tai kaupasta tarttuu mukaan pussillinen nachoja. Ei se ole niin vakavaa! Täydellisyyteen tähdätessä tärkeää on nauttia matkasta, sillä päämäärästä ei pääse nauttimaan.
Mieti vaikka puutarhan hedelmäpuita, jotka kasvavat epäsäännöllisissä sääolosuhteissa. Ne kantavat lopulta hedelmää, vaikkei kasvuprosessi olekaan täydellinen. Ota mallia!
Lyhyesti
- Pyri täydellisyyteen ja valmistaudu mokaamaan
- Sisäinen puhe ratkaisee kehittävän ja lannistavan mokaamisen
- Määrätietoinen hidas kehitys on aina parempi kuin perfektionismi
- Pyri johdonmukaisuuteen ja muista antaa itsellesi armoa siitä poiketessa
Itsemyötätuntoa ja joustavuutta vuoteen 2020!
– MK
Kirjoittaja on improvisaatiovalmentaja Markus Kaustell. Markus fasilitoi improvisaatiovalmennuksia yrityksille ja yhteisöille sekä Suomessa että kansainvälisesti.